Moni muu urheilulaji on peräisin jostain muinaisesta pelistä tai polveutuu jostain toisesta urheilulajista, mutta koripallon kehitystarina poikkeaa tavanomaisesta. Koripallon historia kaikkine vaiheineen on nimittäin hyvinkin selvillä ja sen keksijäkin tunnetaan.

Kuka on koripallon keksijä?

Koripallon isänä pidetään kanadalaista vuonna 1861 syntynyttä James Naismithia. Lääkäriksi yliopistosta valmistunut Naismith oli alunperin kiinnostunut urheilulääketieteestä ja työskentelikin pian valmistuttuaan Yhdysvaltain Massachusettsissa sijaitsevassa Springfieldin kaupungissa toimivassa nuorille suunnatussa YMCA:n liikuntakoulussa liikunnanopettajana. Miehelle annettiin pari viikkoa aikaa kehitellä sisätiloissa pelattava urheilupeli, jonka parissa nuoret saisivat purkaa enegiaansa ja liikkua mielin määrin. Muutaman epäonnistuneen kehittelyn jälkeen Naismith keksi koripallon.

Peli sai alusta alkaen valtavasti suosiota ja YMCA:n laajalle levinneen verkoston kautta laji levisi kulovalkean tavoin ympäri maata ja maailmaa. Koripallon kehittänyt Naismith ei itse valitettavasti nähnyt keksintönsä uskomatonta kehitystarinaa ja valtaisaa suosiota, mutta kenties ikimuistoisin hetki miehelle oli se, kun hän viimeisinä vuosinaan pääsi todistamaan koripallon nousemista olympialajiksi vuoden 1936 olympialaisissa, jotka järjestettiin Berliinissä.

Aluksi koripallon koreina käytettiin hedelmäkoreja

Mies otti koripallossa käyttöön kaksi peruselementtiä, jotka ovat säilyneet siinä tähän päivään saakka: koripallo ja kori. Naismithin aikaan koripallon koreina tosin toimivat hedelmäkorit, jotka naulattiin kiinni puupylväisiin riittävän korkealle. Koreissa oli pohja, joten mikäli pallo osui koriin, tuli se poistaa sieltä kepillä pohjaan tökkäämällä. Myös koripallokenttä noihin aikoihin oli vain puolet nykyisen kentän koosta, eikä Naismithin aikaan koripallon pompotteleminen kuulunut peliin.

Naismithin laatimat säännöt koripalloon

Alkuperäinen koripallo poikkeaa monella tapaa nykyään pelattavasta koripallosta. Naismith todennäköisesti kääntyisi haudassaan, jos hän näkisi koripallon kehittymisen pienestä YMCA-nuorten aktiviteetista nykyiseksi miljardibisnekseksi. Vaikka koripallo on muuttanut muotoaan yli sadan vuoden kuluessa paljonkin, on alkuperäisessä koripallossa ja nykyään pelattavassa koripallossa myös lukuisia yhdistäviä piirteitä. Alkuperäiseen koripalloon Naismith laati listan sääntöjä, joihin tutustumalla voidaan nähdä, että perusidea on yhä pysynyt ennallaan.

  • Yksi ottelu koostuu kahdesta 15 minuutin erästä, joiden välissä on viiden minuutin tauko.
  • Se joukkue, joka on näiden kahden erän aikana tehnyt eniten koreja, julistetaan ottelun voittajaksi.
  • Palloa voi heittää mihin suuntaan tahansa joko yhdellä tai kahdella kädellä.
  • Palloa kannetaan käsissä, eikä sitä saa pidellä käsivarsilla tai vartalon muita osia käyttäen.
  • Palloa ei saa koskaan lyödä nyrkillä.
  • Kori lasketaan tehdyksi silloin kun pallo heitetään tai pukataan koriin siten, että se pysyy siellä. Mikäli pallo jää roikkumaan korin reunalle ja vastustaja liikauttaa koria, lasketaan tilanne myös siinä tapauksessa maaliksi.
  • Pallon kanssa ei saa juosta, vaan pelaajan täytyy heittää se samasta paikasta, missä sen on ottanut kiinni.
  • Pelissä ei sallita olkapäillä tönimistä, vastustajan kiinnipitämistä, tönimistä tai taklaamista. Mikäli tähän sortuu, saa ensimmäisestä kerrasta varoituksen ja toisesta kerrasta käskyn poistua kentältä seuraavaan koriin saakka tai jopa koko pelin ajaksi.
  • Kumman tahansa joukkueen saadessa kolme peräkkäistä varoitusta ilman, että vastapuoli tekee välissä yhtään virhettä, tuo vastapuolen joukkueelle koripisteen.
  • Tuomari huomauttaa kaikista virheistä ja antaa varoitukset tarpeen mukaan ja ilmoittaa erotuomarille huomionsa. Erotuomari päättää sen, milloin kori on onnistunut ja milloin ei.
  • Erotuomari määrittelee sen, milloin pallo on rajojen sisällä ja milloin se kuuluu millekin puolelle. Lisäksi erotuomari pitää huolen peliajasta.
  • Kun pallo menee rajojen ulkopuolelle, se pitää heittää takaisin kentälle ja ensimmäisenä palloa koskeva pelaaja voi aloittaa pelin. Mikäli tilanne on epäselvä, voi tuomari heittää pallon keskelle kenttää.